Abityttöjen aamu alkoi herätyskellobileillä, kipeillä jaloilla ja laiskalla suihkulla, jossa taisi olla eilen vikaa kun vettä tuli PAINEELLA. Aamupalan jälkeen lähdimme tarpomaan metrolle päin, määränpäänä Louvre. Metron ja muiden mutkien kautta pääsimme perille, tosin ilman Marjoa, joka oli selvittelemässä lippuautomaatin rahanhimoa metrolinjan päätepysäkillä.

Samaan aikaan Louvren infernaalisessa jonossa ihmettelimme Marjon sen hetkistä sijaintia. Äidinkielen opettajamme Hanna Naalisvaara kertoi meille hänen makaavan kylmässä ja kosteassa haudassa Louvren kuuluisan kärjellään seisovan lasipyramidin alla Maria Magdaleenan tavoin. Emme kummastelleet vastausta, sillä emme halunneet kyseenalaistaa opettajamme auktoriteettia. Kiusallisen hiljaisuuden kuluttua tiedustelimme uudelleen Marjon sen hetkistä lokaatiota saaden Hannan hämmentymään, sillä hän ei ollut ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt, että halusimme tietää hänen kollegansa Marjo-Riitan sijainnin Jeesuksen oletetun vaimon sijaan.

Louvressa kiersimme kuuluisimmat teokset Mona Lisasta Milon Venukseen ja Nikeen. Kiersimme jalkamme entistä kipeämmiksi, kunnes huomasimme että Louvren alimmassa kerroksessa sijaitsi useita kauppoja. Ostimme mm. kunnes bongasimme Apple Storen. Tämä sai iPhonen omistajattaret huokailemaan ihastuksesta ja Samsungin kannattajat vihastuksesta. Samsungilaiset menivät kyllästyneinä istumaan ja huomasivat, että kaupassa toimi ilmainen WiFi. Sitä onnen määrää ja ilon kyyneleitä!

Louvren jälkeen menimme Saint-Sulpice -kirkkoon. Kävimme tsekkailemassa Da Vincin kirjassa esiintyviä tapahtumapaikkoja, löytäen myös silmänruokaa. Nauttien tästä ja auringonpaisteesta jatkoimme matkaamme Notre Damea kohti, raahaten perässä puoliksi rampaa Quasimodoa (toim.huom. Sannaa), joka kärsi kovista jalkakivuista. Sitä emme tiedä, oliko Sannalla jotain sisäisiä Quasimodo -viboja.

Yhteinen osuus loppui Notre Dameen, jokainen lähti minne nenä vei. Meidän nenämme ja etenkin mahamme lähti ruuan ja turistikauppojen suuntaan. Tämän jälkeen ihastelimme Seine- joen kauniita maisemia. Pikkuhiljaa lähdimme hotellille metrolla päivittäisen pakollisen Venäjän -reissun (toim. huom. Stalingradin pysäkki) kautta huomaten, että neljä väsymyksen sekaista, äänekästä skandinaavista blondia saattaa herättää huomiota ahtaassa metrossa.

Kipeistä jaloista huolimatta reissu on ollut täydellisyyttä hipova, tänne voisi jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa! Todellisuus on kuitenkin kohdattava ja vielä olisi pakattava ylitse pursuava matkalaukku. Parempaa joulun alotusta ei voisi keksiä!

Abitytöt kiittää ja kuittaa, Au revoir et Bonne Nuit!

Ps. Kuvat tulevat perässä!

Mainokset