Yhteisen aktiviteetin jälkeen me lähdimme käymään McDonaldsissa aiheuttamassa hämminkiä (etenkin Viivin vahingollinen suomenpuhumiskohtaus kummastutti paikallisia myyjiä). Koomasimme sen jälkeen hotellilla hetken herkkujen parissa, katsoimme outoja paikallisia (ja ei niin paikallisia) ohjelmia ja lopulta saimme pakotettua itsemme nousemaan kohti Champs Elyséetä ja sen joulumarkkinoita.

IMG_1933

Lähdimme metrolla hotellilta kohti Riemukaarta, ja metrossa oleminen on todellakin erilaista kuin esimerkiksi Helsingin metrossa, sillä täällä me olemme ehtineet lähteä väärään suuntaan jo parisen kertaa. Lopulta pääsimme kuitenkin onnellisesti perille ja aloimme ihastelemaan kyseisen kadun jouluvaloja jotka ovat myös ihan eri mittakaavassa kuin Oulun Stockmannin jouluikkuna.

IMG_1952IMG_1958

Kiertelimme liikkeitä läpi, tuhlasimme rahaa (turhuuksiin) ja otimme valokuvia kunnon turistien tapaan. Yhdeksän aikaan huomasimme, että pitäisi varmaan lähteä hotellia kohti ja ajattelimme, että kävellään ja otetaan se kunnon kannalta kun oltiin niin mässäilty.
Meillä ei ollut yhtään ajatusta siitä, kuinka pitkä taipaleemme hotellille voisikaan olla.

Maailmanpyörä jota pidimme maanmerkkinämme tuntui menevän koko ajan kauemmas. Joulumarkkinat alkoivat puolessa välissä matkaa ja siinä vaiheessa jalat olivat niin kipeät ettei voinut edes ajatella pysähtymistä. Mutta matka oli vasta alussa.

Kukaan meistä ei oikein tiennyt, mihin suunnistaa (paitsi Roosalla oli pieni vainu) joten päädyimme kysymään tietä luksushotellin ovimieheltä joka ei omien sanojensa mukaan osannut englantia paljoa. Kyselimme, mistä pääsisimme nopeasti hotellillemme (migny opera montmartre), ja mies nappasi sanan opera hotellimme nimestä, ja opasti meidät tietenkin lähelle Operaa.

Vilkuilimme karttaa, suunnistimme metrokartan avulla ja lopulta ymmärsimme, mistä meidän pitäisi kävellä ja minne. Kävimme kaupassa ostamassa lohtusuklaata matkan varrella verisin jaloin (kuvauksellisesti) ja meinasimme tirauttaa muutamat lohdunkyyneleet kun hotellimme näkyi horisontissa.

Tiivistettynä seikkailumme kuulostaa ehkäpä mitäänsanomattomalta, mutta matkaan meillä kesti mutkien ja outojen ympyräkävelyiden johdosta noin kaksi tuntia viileässä säässä. Onneksi meiltä löytyy suomalaista sisua ja emme luovuttaneet vaikka joissain vaiheissa oudoilla, pimeillä kaduilla tilanne vaikuttikin toivottomalta.

IMG_1845

Seikkailevat Tytöt kuittavat tältä erää! Äiteille terkkuja, ollaan elossa!

– Viivi, Ida ja Roosa

Mainokset